Musta hoikentaa

Kävin tänään ostamassa digikameran. Marssin Giganttiin ja totesin, että alle 100 euron kameroissa ei ollut suurta eroa keskenään. Minulla on digikamera, mutta se on jo vuosia vanha. Se on myöskin liian suuri ja näyttö on hyvin pieni. Halusin ostaa aivan tavallisen pokkarin, mitään ihmeellisyyksiä kun en tarvitse. Tietysti parempi kuin x3 zoom olisi ollut hyvä, mutta sitten olisi saanut lisätä budjettiin enemmän rahaa.

Oheinen Samsungin kamera lähti kotiin 89 eurolla. 4G muistikortti 15 eurolla, samoin säilytyspussi. Uskoakseni tällä saa ihan kelpo kuvia niin kotijoulusta, kuin Kiinan muuristakin.

Vihdoinkin!

Ostin nämä Marco Tozzin kaunokaiset jo noin kuukausi sitten, mutten en ole aikaisemmin ehtinyt ottaa kuvaa niistä. Kengät ovat keinonahkaa ja lämmittävät hyvin näillä pakkasilla. Varsi joustaa hyvin, että sen sisään mahtuu niin jalka kuin kapea lahjekin. Juuri tällaisia talvisaappaita olin etsinyt jo vuosia!

Kengät löytyivät (jälleen kerran) Fizzistä, ja maksoivat alennuksen jälkeen 50 euroa. Kenkiä valitessa tärkeää oli, että niillä jaksaa kävellä kymmeniä kilometrejä Beijingin katuja.

Pohdintaa opintopisteistä

Tuloksia on taas tullut pari lisää. Eräästä luentopäiväkirjasta kolmonen ja metodilukupiiristä hyväksytty. Vanhat käsialat kurssista sain myös kolmosen, joka on varmasti oikea osaamiseeni ja viitsimiseeni suhteutettuna. Vielä odottelen englannin tentin tuloksia.

Oletettavaa on, että keväältä ei tule paljoa opintopisteitä, sillä englanninkielinen opetus Guangzhoussa on varsin vähäistä. Olenkin huolestuneena laskeskellut mitä Kela mahdollisesti tykkää tämän vuoden surkeammasta pistesaaliista. Mutta sitten muistin, että Turun avoimessa yliopistossa suoritetut 25op merkittiin rekisteriini syyskuussa. Lasketaankohan nämä pisteet vuoden saldooni? Jos kyllä, niin ongelmaa ei ole. Ja jos ei, niin ottaahan Kela huomioon kokonaismenestyksen?

Piikkiä joka käteen

Kun saavuin eilen töistä kotiin, odotti lattialla kasa postia. Suurin osa oli tavalliseen tapaan mainoksia, yksi laskukin oli valitettavasti eksynyt joukkoon. Mutta yhdestä kuoresta löytyikin kesäyliopiston todistus. Olin saanut kiinan jatkokurssi kakkosesta nelosen! Koe meni siis toivotulla tavalla, joskin on harmi etten tiedä mitä virheitä tein.

Tänään painoin viisi kertaa torkkua ennen kuin pääsin YTHS:lle asti ottamaan rokotuksia. Hepatiittia oikeaan ja jäykkäkouristusta vasempaan. Terveydenhoitaja oli oikeassa kun sanoi, että jäykkäkouristusta ei kannata ottaa kirjoituskäteen. Ensi viikolla saanen vielä sikapiikin, elleivät lykkää sitä taas.

Englannin tekstin ymmärtämisen koe oli samansuuntainen kuin harjoituskoekin, josta sain 51,5/61 pistettä. Toivon, että oikea koekin olisi sujunut samantasoisesti, mutta vaikka en ole varma, niin ei se ehkä aivan mahdotonta ole.

Tänään vielä vuoden viimeinen Chinese Language Group tapaaminen.

Kun tentistä on selvitty, voi opiskelu jatkua tositoimia silmällä pitäen

Tänään oli sitten kiinan tentti. Puolessa tunnissa sain vastattua jokaiseen kohtaan ja tarkistettua kerran, mutta sitä en tiedä paljon virheitä paperiin jäi. Alkeiskursseille tentit olivat vielä helppoja, sillä niissä oli kirjoitusmerkkien lisäksi sanat kirjoitettu pitkälti myös pinyinillä.

Pinyin on mandariinikiinan latinisaatiojärjestelmä. Kirjoitusmerkeillä Kiina kirjoitetaan 中国, mutta pinyinillä Zhongguo. Kiinan kielen oppikirjoissa pinyiniin lisätään vielä toonimerkinnät, mutta niistä ei tarvitse nyt välittää. Ne auttavat vain sanan lausumisessa oikeaoppisesti.

Jatkokurssi ykkösellä tuli kuitenkin jo vastaan koe, jossa pinyiniä oli käytetty erittäin vähän. Sama jatkui tänään kakkoskurssin kokeessa. Se tarkoittaa sitä, että kirjoitusmerkkejä täytyy osata tunnistaa, eikä tukeutua pinyiniin, jota käytetään lähinnä ääntämisen opettelussa. Helpotusta tuo se, että meidän tentissä ei ole tarvinnut osata itse kirjoittaa kirjoitusmerkkejä ulkomuistista.

Tentti oli kokonaan monivalintaa. Vaihtoehdoista valitaan oikea sanajärjestys tai puuttuva sana. Lisäksi oli luetunymmärtämistehtävä. Tentti oli vain kolme sivua pitkä, mutta helpoksi sitä ei missään nimessä voi kutsua. Tentissä oli paljon sellaisia sanoja, joita ei ole ollut kurssin materiaalin kappaleissa. Opettajamme mukaan tentti mukailee tyyliltään virallista kiinan kielen tasotestiä (HSK).

Joulukalenteri ei tuota suuria yllätyksiä itsenäisyyspäivänä

Joulukuu on päässyt mukavasti vauhtiin, mutta se ei suinkaan tarkoita lomakuukauden alkua, vaan enemminkin työtä ja stressiä (no, ei nyt kamalissa määrin kuitenkaan). Ensin täytyy selviytyä kiinan ja englannin kokeista. Sitten palauttaa lukupäiväkirja, jonka edistymisestä ystäväni voivat tehdä valistuneita arvauksia. Tämän jälkeen on aika aloittaa kirjallisuuden lukeminen praktikum esseetäni varten.

Praktikumi aiheeksi on nyt valikoitunut: Millainen oli Kiinassa kulttuurivallankumouksen ajan mallikansalainen ja millä keinoin kansalaisia kasvatettiin tähän malliin? Kirjahyllyssäni istuu viisi aiheeseen liittyvää kirjaa ja lisää pitäisi vielä lainata kirjastosta. Onneksi palautuspäivään on lähes tasan kuukausi aikaa.

Jouluviikon vietän täysin lomaillen, työpaikkanikin on tuolloin kiinni. Mutta sitä ennen täytyisi ostaa ja haalia kasaan sylillinen joululahjoja perheelle ja ystäville. Tähän mennessä olen keksinyt lahjat ehkä 2-3 ihmiselle, mutta muutoin ideointia tarvitaan vielä. Joululahjaostoksille taidan lähteä viikon päästä, kun luennot ovat yliopistolla loppuneet.

Mitä joulukuussa pitäisi saada muuten aikaiseksi? Tietysti opiskella kiinaa ensi kevättä ja tulevaisuutta varten.

Paluu lukioon (onneksi vain muutamaksi tunniksi)

Viime torstaina teimme ystäväni kanssa nostalgiavisiitin vanhaan lukioomme. En ollut käynyt siellä yo-juhlien jälkeen eli reiluun kolmeen vuoteen. Olin vältellyt vierailua ennen, kun minulla ei vielä ollut opiskelupaikkaa. Silloin oli vaikeaa vastata niin ystävien vanhempien kuin vanhojen opettajienkin kysymyksiin. Mutta nyt menestyneenä (köh) yliopisto-opiskelijana halusin nähdä oliko opisto muuttunut laivaksi, kuten uneni kertoi.

Juttelimme entisen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan, sekä matematiikan/kemian/fysiikan opettajan kanssa, joista jälkimmäinen huolehti aikoinaan myös opintojemme ohjauksesta. Oli hauskaa huomata minkälaisia yksityiskohtia meidän luokastamme oli heidän mieliinsä jäänyt.

Lukiomme oli ja on edelleen pieni erikoislukio. Jokaista luokka-astetta on vain yksi ryhmä ja jätimme jokaisen luokkahuoneen taululle kannustavan viestin. Taisimme musertaa kakkosluokkalaisten uskon matematiikkaan, joten yritimme viestillä myös paikata puheitamme. Toivottavasti siivoojat eivät pyyhkineet niitä pois. Tässä viestit ykkösluokasta abeihin:

Kun päivällä saavuimme Orivedelle, paistoi sumun keskeltä taas aurinko. Ja kun iltapäivällä kävelimme takaisin linja-autoasemalle, peittyi se takaisin sumuun. Olimmeko valaisseet entistä kotikuntaamme vai nielikö liika nostalgisuus meidät?